Naapurien kuulemisesta metsähakkuissa

Mielipidekirjoitus Valkeakosken sanomissa, julkaistu 28.7.2020

Metsä on meille suomalaisille tärkeä paikka. Sen merkitys on avautunut aivan uudella tavalla kuluneen kevään aikana, kun lähiluonto on tarjonnut käytännössä ainoan mahdollisen paikan arjen ympäristöstä irtautumiseen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Valkeakosken yhdistyksen puheenjohtaja Markku Heritty otti taannoin tämän lehden sivuilla kantaa naapurien kuulemisen puolesta metsähakkuissa. Itse en yhdy kirjoittajan vaateisiin metsähakkuiden saattamisesta naapurikuulemisten alaisuuteen ja julkisesti tiedotettavaksi toimeksi. En myöskään kannusta allekirjoittamaan aiheesta käynnissä olevaa adressia.

Metsäteollisuus on muodostanut Suomen kansantalouden kulmakiven likipitäen läpi historian ja yhä nykyiselläänkin, merkittävä osa viennistämme rakentuu metsäteollisuuden tuotteille. Metsäteollisuus luo työtä ja turvaa tulevaisuuttamme hyvinvointiyhteiskuntana. Puu itsessään on uusiutuva luonnonvara, jonka kiertoaika on eteläisessä Suomessa kuudestakymmenestä kahdeksaankymmeneen vuotta.

Kestävää metsänhoitoa tarvitaan myös tulevaisuudessa, eikä naapurikuulemisten käyttöönotto edistä mielestäni tätä kehitystä millään tavalla. Päinvastoin, pahimmillaan tämä johtaisi tilanteeseen, jossa kestävä metsätalous estettäisiin valitusten tehtailulla. Enkä usko, että täten suojelun kohteeksi päätyisi välttämättä myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät kohteet, vaan rajoitukset saattaisivat nimenomaisesti johtaa aivan tavallisten talousmetsien hakkuukieltoihin.

Ehdotuksen mukaisen toimintamallin käyttöönotto voi johtaa pahimmillaan myös eri osapuolten välisen erimielisyyden kasvuun. On nimittäin ihan ymmärrettävää, että maanomistaja haluaa päättää itse siitä, mitä omaisuudellaan tekee. Toisaalta on tärkeää muistaa, että metsä on eräs tärkeimmistä suomalaisten sijoituskohteista ja sijoitukselle on luonnollista odottaa tuottoa.

Näiden lähtökohtien pohjalta uskon itse siihen, että parhaat tulokset luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi saadaan eri osapuolten yhteistyöllä, jonka lähtökohtana on osapuolten vapaaehtoisuus. Hyvänä esimerkkinä tästä on METSO-ohjelma, jossa maanomistajien vapaaehtoisuuden pohjalta tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys Etelä-Suomessa. Erityisen hyvänä piirteenä ohjelmassa on se, että maanomistajille maksetaan metsän suojelusta korvaus puuston arvon perusteella, eli suojeluun on myös taloudellinen kannuste.

Ohjelman myötä saavutetut tulokset ovat olleet hyviä. Kannustankin kaikkia lähimetsien tulevaisuudesta kiinnostuneita tutustumaan ohjelmaan ja vinkkaamaan siitä maanomistajalle. Yhteistyön pohjalta on tässäkin tilanteessa paras ponnistaa. Kun molemmat osapuolet jakavat näkemyksen suojelun tarpeesta, suojelun piiriin kertyy luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytönkin kannalta tärkeimmät kohteet ja muut metsät pysyvät kestävän ja luonnonmukaisen kierron piirissä.

Uudistuksista ja uudistamisen tarpeesta

Mielipidekirjoitus Suomenmaassa 27.7.2020

Tasaisina aikoina kuulee toisinaan puhuttavan siitä, miten hitaasti asiat muuttuvat ja miten tylsää politiikka on. Tätä väitettä ei ole voinut kuluvan kevään tai oikeastaan viimeisen vuoden aikana esittää. Pelkästään Suomen sisäisellä poliittisella kentällä muutokset ovat olleet massiivisia. Ministerivaihdokset, hallituskriisi, korona, käänteitä ei ole puuttunut. Erinäiset rajalinjat ylittävä kestoaihe on kuitenkin ollut Keskustan tulevaisuus.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä vetosi Suomenmaan blogissaan (24.7.) Keskustan uudistuskykyisyyden puolesta. Mielestäni ministeri osuu tässä asian ytimeen. Keskustan on oltava uudistusliike, joka kykenee rohkeasti herättämään keskustelua, uudistamaan ajattelua ja ennen kaikkea tuomaan esiin konkreettisia avauksia. Tulevina vuosina uudistustarpeita on todella paljon. Oman lisänsä listaan tuo korona, joka toisaalta myös korostaa tarvetta uudistusten vauhdittamiselle.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on surullisen kuuluisa kokonaisuus, joka käy malliesimerkistä sen osalta, miten hitaasti massiivisia hankkeita käytännössä saadaan aikaan. Vaikka tarpeen tunnustaminen on yhteistä, poliittiset intohimot tuovat toteutukseen oman vaikeusasteensa. Soten varjossa kasvaa liuta uudistuksia, joiden tarpeeseen on herättävä hyvissä ajoin, jotta soten kaltainen vaalikausien mittainen maratonsuoritus saadaan vältettyä.

Ensimmäinen keskeinen uudistamisen kohde on eittämättä työmarkkinamme, jotka ovat yhä monilta osin ainakin Euroopan mittakaavalla tarkastellen jäykimmät. Tilanne ei tässä maailmanajassa ole kestävä. Nykyjärjestelmällä on saatu aikaan suuria ja tärkeitä uudistuksia, joiden merkitystä ei missään nimessä voi vähätellä. Mutta maailma muuttuu ja rakenteiden on muututtava mukana. Jo nykyisessä ja varsinkin tulevassa maailmassa on yhä keinotekoisempaa ajatella työmarkkinoiden puhdasta jakautumista pelkästään työnantajiin ja työntekijöihin ja ennen kaikkea lähestyä työn uudistamista ajatuksella ristiriitaisista eduista.

Globalisaatio, tekoäly, automaatio, digitalisaatio ja ns. Big Datan hyödyntäminen ovat kehityskulkuja, joiden myötä tulevaisuuden työstä tulee hyvin erilaista. Perinteisiä työpaikkoja häviää, uusia syntyy, mutta niiden tekijöiltä vaaditaan uusia taitoja. Pirstaleisuus työuralla lisääntyy ja on todennäköistä, että yhä useampi tulee tekemään työtään yrittäjämäisesti, toimeksiantoperustaisesti. Alustataloudelle on luotava aidosti sujuva ja toimiva lainsäädäntö. Muun muassa siihen nykyinen työmarkkinajärjestelmämme soveltuu äärimmäisen huonosti. Meidän on mahdollistettava joustava sopiminen, työn tarjoaminen ja vastaanotto sekä varmistettava samanaikaisesti eri osapuolten riittävä tietämys. Toisaalta sosiaaliturvajärjestelmäämme on kehitettävä siten, että se soveltuu tähän uuteen joustavaan ja nopeatempoiseen maailmaan.

Työn murrokseen liittyy myös tarve koulutusjärjestelmän kehittämiselle. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen johdolla tähän liittyen on tehty äärimmäisen hyvää työtä jo nyt esimerkiksi aloituspaikkojen lisäyksen myötä, jonka ansiosta kansakunnassa tapahtuu osaamistason nousu. Tämän ohella koulutuspoliittinen selonteko ja korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmatyön käynnistäminen ovat tärkeitä hankkeita, joiden myötä luodaan pitkäjänteistä perustaa koulutuksen uudistamiselle tulevaisuuden tarpeiden pohjalta.

Näiden ohella tärkeä uudistamisen kohde on sujuvan elinikäisen oppimisen mahdollistaminen. Muuttuva työelämä tarvitsee uudenlaista osaamista omaavia tekijöitä ja vallitseva ajattelutapa, jossa osaamisen päivittämisen perustana on kokonaisen tutkinnon hankkiminen, on vanhentunut. Jokaisella on oltava mahdollisuus päivittää joustavasti osaamistaan ja tähän korkeakoulutuksen alustamalli on keskeinen väline.

Toisaalta myös peruskoulun puolella uudistamiselle on tulevaisuudessa tarvetta. Nyt on oikea aika luoda toimintatavat, joiden pohjalta kykenemme varmistamaan pienenevistä ikäluokista huolimatta tasa-arvoisen peruskoulutuksen. Peruskoulutuksen uudistamisen tarpeeseen liittyy myös sosiaalipoliittiselta näkökannalta sosiaaliturvan uudistamisen ohella eräs keskeisimmistä kansakuntamme haasteista. Tämä haaste on syrjäytyminen, joka on aina inhimillinen tragedia, mutta myös suuri haaste kansantaloudelle. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa päästää ketään tippumaan kelkasta. Meidän on kyettävä puuttumaan syrjäytymiskehitykseen jo varhaisessa vaiheessa ja varmistettava kaikkien ikäluokan lasten riittävät perustaidot koulupolun varhaisina vuosina. Uskon siihen, että Keskustan esittämä pienten lasten koulu, voisi olla toimiva ratkaisu. Tämän lisäksi tarvitaan toimialarajat ylittävän yhteistyön kehittämistä.

Myöhemmässä vaiheessa syrjäytymiskehitykseen on kyettävä puuttumaan työmarkkinoiden uudistamisen kautta. Työmarkkinoille on luotava joustavat polut, joiden kautta työn syrjään pääsee kiinni myös heikommassa työmarkkina-asemassa olevat. Tämä on erityinen haaste, kun muistetaan edellä mainitut työelämää muuttavat kehityskulut. Vaara ääripäiden huomattavaan eriytymiseen on ilmeinen, ellei nöhtövillä olevaan kehitykseen puututa ajoissa.

Uudistustarpeista puhuttaessa ei voida ohittaa ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamaa painetta talouden kestävään kehittämiseen. Tähänkin liittyen toimia tehdään, muun muassa ilmastorahaston pääomittamisen kautta. On kuitenkin selvää, että isoja uudistuksia tarvitaan lisää. Suomen korkeasti koulutettu työvoima luo loistavat edellytykset sille, että voimme olla kärkimaita vihreään talouteen liittyvän teknologian kehittämisessä.

Meidän on tehtävä määrätietoista työtä tki-panostusten nostamisen sekä yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyön sujuvoittamisen puolesta. Tämän lisäksi on tärkeää, että luomme kannusteet tutkimuslähtöisten spin-off yritysten synnylle ja vahvistamme entisestään start-up ekosysteemin kehittymistä Suomessa. Eräs keskeisistä nousevista aloista on niin kutsuttu power-to-x teknologian kehittäminen, johon liittyvän osaamisen ja yrittäjyyden kasvattaminen on erittäin tärkeää. Tämänkin perustana on sujuva yhteistyö julkishallinnon ja yritysten sekä tutkimusorganisaatioiden välillä.

Uudistustarpeita siis riittää, mutta niistä on myös uskallettava puhua rohkeasti, konkreettisia avauksia unohtamatta. Edistyksellisen uudistuspuolueen leima ei muodostu itsestään, vaan se vaatii määrätietoista työtä, tarttuvaa viestiä ja toistoa. Mutta tämä on edistysliikkeen tehtävä.

 

 

Koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa ilmastotekoihin

Viime aikojen uutisointi nuorten aktiivisuudesta ilmastoasioissa on ollut ilahduttavaa seurata. Joku nuori oli koululaisten mielenosoituksen yhteydessä todennut vanhemmalleen, että on outoa jos koulusta saa kahden viikon loman lentääkseen Thaimaaseen, mutta ei lupaa osallistua ilmastoaiheiseen mielenosoitukseen.

Ilmastoon liittyvät muutokset ovat tulleet niin lähelle, että monet kokevat jo ilmastoahdistusta. Opettajana ajattelen, että ahdistus on tässä tapauksessa käännettävä voitoksi. Luodaan yhteinen tahtotila tehdä maapallon kannalta kestäviä valintoja!  

Yhteiskunnallisella tasolla iso kysymys on, mitä energiamuotoja tuetaan ja mistä pyritään luopumaan. Tämän lisäksi haluan tuoda keskustelun alle energian säästämisen näkökulman. Pitkien välimatkojen maaseutualueilla oma auto on työssäkäyvälle usein välttämätön, mutta kaupungeissa asukkaita pitäisi enemmän kannustaa työmatkapyöräilyn suuntaan.

On myös selvää, että yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen palveluita ja niiden ostajia, mutta tarvitsemmeko todella “ilmaiseksi” lennätettyä halpatavaraa Kiinasta? Kun vierailee minkä tahansa kaupungin kirpputoreilla, ilmastoahdistus nostaa päätään. Maailmassa on valtavasti tavaraa, josta halutaan eroon. Esimerkiksi lahjojen ostamisessa voisimme suosia aineettomia palveluita materian sijaan. Lahjakortti kampaajalle tai hierojalle ilahduttavat varmasti, samoin kuin ohjattu melontaretki Pyhäjärvellä.

Koulutuksen avulla voidaan levittää ja lisätä ekososiaalista sivistystä. Olisi tärkeää, että jokaisella kouluasteella pohdittaisiin kestävän elämäntavan valintoja ikäkaudelle sopivalla tavalla. Kun alaoulussa opetellaan jätteiden lajittelua, voivat toisen asteen opiskelijat jo pohtia, mikä merkitys on kotimaassa tuotetuilla vaatteilla ja ruualla tai kannattaako käyttää nestemäisiä pyykinpesuaineita, joista suurin osa on vettä.

Korkeakouluissa olisi tärkeä pohtia myös työn tekemisen tapoja ilmastoystävällisestä näkökulmasta. Jo nyt monet kansainvälisissä työtehtävissä olevat valitsevat skypekokouksen toiselle puolelle maailmaa lentämisen sijasta, mutta vaihtoehtoja riittää varmasti koko ajan enemmän mitä pidemmälle tekniikka kehittyy.