Maailma velloo ympärillä ja Suomi on ajautunut vakaviin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin.
Sen lisäksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä talouspolitiikasta on revennyt epäselvyys, jossa alkaa olla jo sekoilun tuntua.
Näyttää uhkaavasti siltä, että jälleen ajaudutaan Kataisen ja Stubbin hallitusten kaltaiseen tilanteeseen, jossa maan asiat ja niiden hoito menivät päin seinää.
Tapaus Tavion myötä hallitus on itse saanut aikaan tilanteen, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta on epäselvyys. Jopa tasavallan presidentti Alexander Stubb on ollut pakotettu käyttämään isännän ääntä hallituspuolueiden mitellessä keskenään.
Epäselvyyttä lisää ministereiden välinen outo nokkapokka Israel-äänestyksestä.
Tänään kävi ilmi, että epäselvyyttä on myös talouden osalta. Valtiovarainministerin mukaan hallitus on luopunut alijäämätavoitteestaan. Pääministerin mukaan ei ole.
Joutuu isoin kirjaimin kysymään, onko pääministerillä homma enää hallinnassa?
Yksi on selvää: Suomen asioita ei voi hoitaa eikä maata johtaa näin.
Mitä epävarmemmat ajat ovat sitä varmempaa – vakautta, luottamusta ja toivoa luovaa – maan asioiden hoidon pitää olla.
Yhä polttavammaksi käyvä kysymys on: kuka Suomea johtaa – vai johtaako kukaan? Millä hallitus aikoo palauttaa luottamuksen?
Nyt näyttää siltä, että ulkopolitiikan lisäksi rempallaan on myös sisäpolitiikka.
Keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska:
Onko pääministerillä homma enää hallinnassa?
Maailma velloo ympärillä ja Suomi on ajautunut vakaviin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin.
Sen lisäksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä talouspolitiikasta on revennyt epäselvyys, jossa alkaa olla jo sekoilun tuntua.
Näyttää uhkaavasti siltä, että jälleen ajaudutaan Kataisen ja Stubbin hallitusten kaltaiseen tilanteeseen, jossa maan asiat ja niiden hoito menivät päin seinää.
Tapaus Tavion myötä hallitus on itse saanut aikaan tilanteen, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta on epäselvyys. Jopa tasavallan presidentti Alexander Stubb on ollut pakotettu käyttämään isännän ääntä hallituspuolueiden mitellessä keskenään.
Epäselvyyttä lisää ministereiden välinen outo nokkapokka Israel-äänestyksestä.
Tänään kävi ilmi, että epäselvyyttä on myös talouden osalta. Valtiovarainministerin mukaan hallitus on luopunut alijäämätavoitteestaan. Pääministerin mukaan ei ole.
Joutuu isoin kirjaimin kysymään, onko pääministerillä homma enää hallinnassa?
Yksi on selvää: Suomen asioita ei voi hoitaa eikä maata johtaa näin.
Mitä epävarmemmat ajat ovat sitä varmempaa – vakautta, luottamusta ja toivoa luovaa – maan asioiden hoidon pitää olla.
Yhä polttavammaksi käyvä kysymys on: kuka Suomea johtaa – vai johtaako kukaan? Millä hallitus aikoo palauttaa luottamuksen?
Nyt näyttää siltä, että ulkopolitiikan lisäksi rempallaan on myös sisäpolitiikka.