”Kokoomuspoliitikko ehdottaa vapaaehtoistyötä museoiden auki pitämiseksi”, ”Pirha lopetti ikäihmisten lehtitilaukset, järjestö riensi hätiin”, ”Kaavaillut säästöt uhkaavat ajaa teattereita konkurssiin”. Tällaisia otsikoita on saanut lukea paljon viime aikoina. Valtion säästötoimet näkyvät ja kuuluvat kaikkialla. Ymmärrettävästi rahankäyttöä on priorisoitava mutta periaatteellinen keskustelu nyt tehtävistä päätöksistä on jäänyt sivuun.
Väitän, että nykyinen hallitus on ajamassa Suomeen niin sanottua Amerikan mallia. Yhteiskunnan roolia ajetaan alas samaan aikaan, kun yksityiset firmat käärivät osansa valtion rahoista. Tehtäviä siirretään yksittäisille ihmisille ja hyväntekeväisyysjärjestöille. Valtion tehtäväksi tulee jälleen perinteinen köyhäinhoito, kuten oli ennen pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymistä.
Samaan aikaan hallitus on päättänyt myydä omistuksiaan lentokenttiä pyörittävästä Finaviasta, VR:stä sekä Postista. Kaikki nämä ovat keskeisiä Suomen huoltovarmuuden kannalta. Kataisen hallituksen Caruna-sotkuja ei pitäisi toistaa.
Amerikan mallin piirteitä näkyy erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkisen soten kehittämisen sijaan hallitus korottaa merkittävästi yksityisen puolen Kela-korvauksia vastoin asiantuntijatietoa. Tutkimukset osoittavat, ettei malli ole vaikuttavaa rahankäyttöä eivätkä hoitojonot juuri lyhene. Hallitus leikkaa sotejärjestöiltä valtavasti, mikä ilman yksityisiä lahjoitusvaroja vaikuttaa esimerkiksi turvakotien tai nuorten mielenterveystyön toimintaan.
Kulttuurisektorilla jättileikkaukset johtavat siihen, että raha sanelee, minkälaista kulttuuria tuotetaan ja minkälainen kulttuuriperintö tulevaisuuden sukupolville jätetään. Yksityistä rahaa tarvitaan ehdottomasti, mutta en voi hyväksyä kulttuurin kehittämistä pelkästään sen varaan.
Hallitus puolustaa toimiaan “pakolla” ja “välttämättömyydellä”. Tällä teorialla varmasti suurituloisten veronkevennykset ja kaljan verotuksen keventäminen olivat aivan pakollisia toimia.
Hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen ei ole hyysäämisen, himoverottamisen tai holhouksen maksimointia. Se on ahkeruuden, turvallisuuden ja aidon mahdollisuuksien tasa-arvon puolustamista. Puolustaminen näinä aikoina tarkoittaa myös julkisesta taloudesta huolehtimista. Taloudellisesti vaikeina aikoina meidän ei kannata kuitenkaan hajottaa sitä hyvää, minkä varaan Suomi on rakennettu.
En halua Suomea, jossa kalliit vakuutukset vievät leijonanosan palkasta eikä julkinen terveydenhuolto toimi. Haluan Suomen, jossa panostetaan osaamiseen, kulttuuriin ja huoltovarmuuteen verovaroillamme eikä pelkästään hyväntekeväisyydellä.