Tampereen valtuustokauden alku on ollut poikkeuksellisen värikäs – ja valitettavasti myös poikkeuksellisen riitaisa. Siinä missä Tampereen henki on perinteisesti rakentunut yhteisymmärryksen ja rakentavan keskustelun varaan, nyt tunnelma on paikoin kuin juoksuhautojen äärellä. Samaan aikaan kun kaupungin talous vaatii suuria säästöjä, poliittinen ilmapiiri uhkaa ajautua vastakkainasettelun kierteeseen.
Tampereen taloudellinen tilanne on huolestuttava. Alijäämä kasvaa ilman uusia toimia. Siksi kaupunki on aloittanut menojen ja tulojen perkaamisen. Edessä on yt-neuvottelut ja leikkauksia. On selvää, etteivät palvelut säily samalla tasolla kuin aiemmin.
Talousluvut ovat kuitenkin vain puolet totuudesta. Valitettavasti Tampereelle on syntymässä ongelmallinen hallitus–oppositio -asetelma, jossa perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit jäävät ulkopuolelle. Tampereen perinteelle ei lupaa hyvää, jos asetelma lukkiutuu pysyväksi vastakkainasetteluksi. Tämä oli aistittavissa jo ensimmäisissä kaupunginvaltuuston kokouksissa.
Talousvaikeudet eivät kysy puoluekirjaa. Ne eivät ratkea syytöksillä. Jokainen ehdokas tiesi jo vaalien alla, että edessä on vaikeita päätöksiä. Nyt tarvitaan ennen kaikkea rohkeutta, rehellisyyttä ja yhteistyökykyä – puolin ja toisin.
Tampereen poliittinen tilanne kaipaa avointa vuoropuhelua ja aitoa yhteistyöhalua. SDP:n olisi syytä lähestyä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja paikallisten, asukkaiden arkea koskettavien kysymysten kautta – unohtaen valtakunnanpolitiikan vastakkainasettelut. Talouden tasapainottaminen ja palveluiden turvaaminen ovat teemoja, joista löytyy yhteistä pohjaa.
Kaupungin tulevaisuus ei parane, jos valtuustosali muuttuu areenaksi, jossa jokainen kokous päättyy syytöksiin ja protestiäänestyksiin.
Tampere on kasvava, vetovoimainen ja elinvoimainen kaupunki. Meillä on valtavat mahdollisuudet.
Tampereen vahvuus on aina ollut kyky löytää yhteinen suunta. Tämä on mahdollista nytkin.