Olen kotoisin pirkanmaalaisesta maalaiskunnasta Hämeenkyröstä. Sieltä olen ponnistanut politiikan pelikentille ja nähnyt, millaista on toimia kuntapäättäjänä yhteisössä, joka puhaltaa yhteen hiileen. Puoluepolitiikka ei ikinä näytellyt suurta roolia, vaan tärkeintä oli yhteisen asioiden hoitaminen ja alueen puolustaminen.
Tamperelainen olen ehtinyt olla jo vuosia. Täällä puolueet ja politiikanteko muistuttavat eduskuntaa, niin hyvässä kuin pahassa, kun eri ryhmät koettavat erottautua toisistaan. Välillä yhteinen tekeminen uhkaa jäädä jatkuvien kulttuurisotien varjoon. Olemme kuitenkin onnistuneet luomaan Tampereellekin mallin, jolla isoja linjoja viedään yhdessä eteenpäin. Se vain jää monesti valtuuston sanailun varjoon.
Maalaiskunnassa maakunnan merkitys korostuu. Liikennehankkeet vaativat laajan rahoituspohjan, alueidenkäyttö ja kaavoitus kuntien välistä yhteistyötä ja EU-rahoitusta pyritään kotiuttamaan yhteisellä edunvalvonnalla. Tässä maakunnan liitolla on tärkeä rooli.
Suurella keskuskaupungilla on mahdollisuus ja resurssit omaan edunvalvontaansa. Se voi toteuttaa kymmenienkin miljoonien eurojen hankkeita itsenäisesti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maakunnalla olisi roolia myös kaupungissa.
Viime vuosina olen ilokseni huomannut, miten alueellinen edunvalvonta Pirkanmaalla on kehittymässä. Kaupungit, kunnat, Pirkanmaan liitto, kauppakamari, Pirkanmaan Yrittäjät ja alueen yritykset ja järjestöt ovat yhdessä valikoineet edunvalvontansa kärjet. Tämän ansiosta viime kaudella toteutettiin mm. Hämeenkyrön väylä ja tällä kaudella alkaa ysitien remontti. Näistä positiivista uutista huolimatta maakuntamme edunvalvonta on muuta maata takamatkalla.
Uskon, että jos puhuisimme entistä voimakkaammin koko maakuntana kasvun eväistä sekä kilpailukyvystä, meillä olisi vielä suuremmat mahdollisuudet menestyä rahoitushauissa.
Pirkanmaan etu on kuitenkin siinä, että emme ole julkisen tuen tai yhden teollisuuden alan varassa. Tampere on vahva ja kansainvälisesti kiinnostava kasvukeskus. Maakunnassa yhdistyvät teollisuus, teknologia, koulutus, tutkimus ja yrittäjyys. Menestymme niin metsä-, puolustus- kuin elektroniikkateollisuudessa. Siitä syystä on huolehdittava, että osaavaa työvoimaa ja koulutuspaikkoja on ympäri maakuntaa. Erityisesti ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on lisättävä, jos haluamme menestyviä yrityksiä.
Kansanedustajana olen oppinut, että Suomen vahvuus on sen erilaisissa maakunnissa. Suomea ei voi arvioida eikä kehittää pelkästään pääkaupunkiseudun tai suurimpien kaupunkien näkökulmasta. Elinvoiman, palvelujen saatavuuden, yritystoiminnan ja liikkumisen edellytykset vaihtelevat huomattavasti eri puolilla maata.
Liian harvoin valtakunnallinen päätöksenteko ja sääntely tunnistavat alueiden erilaisia lähtökohtia. Se, mikä toimii Helsingissä, ei välttämättä ole oikea ratkaisu Parkanossa, Joensuussa saati Pudasjärvellä – eikä tarvitsekaan olla.
Menestyvät maakunnat tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia ja omaa päätösvaltaa tehdä ratkaisujaan. Siksi maakuntia pitäisi vahvistaa ja antaa niille lisää vapautta. Eikö maakunnalla voisi olla enemmän toimivaltaa esimerkiksi luvituksessa? Eikö päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä ja alueita, joita ne koskevat?
Kotiseutu on jokaiselle rakas. Esittelemme itsemme vieraalle kotikuntamme mukaan. Mutta voisiko tulevaisuudessa ”Pirkanmaa” ollakin myyntivalttimme esimerkiksi maailmalle?