Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 2.1.2020
Tarvitsemme pienryhmiä
Yle uutisoi joulukuun puolivälissä, että suurin osa kansanedustajista haluaa erityisluokat takaisin. Tämän seurauksena alkoi joko tai -väittely erityisopetuksesta.
Viime vuosina pienryhmät ovat vähentyneet monessa koulussa. Erityisopetuksen lainsäädäntöä uudistettiin kymmenisen vuotta sitten ilman kaivattuja resursseja. Lain tultua voimaan sanottiin, että erityisopetuksen resurssi siirtyy yleisopetuksen luokkiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Samaan aikaan olisi tarvittu opettajien määrätietoista täydennyskoulutusta.
Kunnissa ja kouluissa tukitoimet oppilaille on järjestetty varsin kirjavilla tavoilla. Osassa suuriakaan kouluja ei ole lainkaan erityis- tai pienryhmiä, vaikka niille olisi tarvetta.
Uudistuksista huolimatta oppilaan tarve pienryhmälle tai samana pysyvälle aikuiselle ei ole kadonnut.
Inkluusion ajatus on hyvä. Opetuksessa se tarkoittaa yhteistä koulua kaikille oppilaille. Opiskelujärjestelyillä pyritään joustavuuteen ja oppilaiden yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Kuitenkaan erityiskouluista ja -luokista ei ole syytä ehdoin tahdoin pyrkiä eroon.
Käytännön tapoja järjestää koulujen ja luokkien arkea on lukuisia. Se vaatii kuitenkin resursseja. Tarvitsemme myös pienryhmiä, koska oppilaiden tarpeet ovat yksilökohtaisia.
Yksi kaipaa vakautta, omaa pulpettia ja turvallista, samana pysyvää aikuista. Toisella emotionaalinen kuormitus arjessa on niin suurta, että se häiritsee koulupäivästä suoriutumista ikäistensä tavalla. Osa käy erityisopettajan luona vain joitakin tunteja viikossa.
Jokaiselle oppilaalle on taattava oikeus oppia. Mutta onko yhteiskuntamme arvot muuttuneet niin, ettemme voi hyväksyä sitä, että kaikki lapset eivät välttämättä koskaan pääse samalle viivalle kuin muut ikäisensä? Pystymmekö näkemään, että tasa-arvo ei ole kaikille samoja asioita? Sen sijaan tasa-arvo on rakkautta ja kunnioitusta jokaisen lapsen erityisyyttä kohtaan. Joidenkin lasten erityisyys vaatii pienryhmää.
Hallitus on luvannut parannuksia perusopetukseen ensi vuonna käynnistettävällä laatu- ja tasa-arvo-ohjelmalla. Tässä yhteydessä on syytä selvittää kuntien erityisopetuksen tilanne ja pienryhmien tarve. Samalla hallituksen on tehtävä määrätietoisesti työtä lapsiperheiden toimeentulon ja arjen parantamiseksi.
Suomalainen peruskoulu on onnistunut vähentämään eriarvoisuutta ja tasaamaan perhetaustasta juontuvia eroja oppimistuloksissa. Tätä kehitystä on vahvistettava ja tarjottava riittävät resurssit koulutukseen. Opetusryhmien koko on yksi merkittävin keino taata rauha oppimiseen.