Kuuntelin aamupäivällä valtiovarainministeri Riikka Purran puhetta Perussuomalaisten puoluevaltuustolle.
Purraa kuunnellessani mieleen tulee Margaret Thatcher, joka ajoi Iso-Britanniaan talousuudistuksia, pyrki rajoittamaan ammattiyhdistysliikkeen asemaa sekä leikkaamaan sosiaalietuuksia. Kiisteltyä ja kiiteltyjä toimia.
Valtiovarainministeri esiintyy tavalla, johon Suomessa ei ole totuttu. Hallitusvaltaa käyttävät ovat aina pyrkineet esiintymään kokoavana voimana ja puhuneet ennemmin meistä kuin heistä. Nyt tämä on historiaa.
Valtiovarainministerin hyökkäyksiltä ei jää kukaan paitsi. Samaan aikaan puheet yhteiskunnassa kovenevat.
Tuttavani, joka jäi taannoin työttömäksi kertoi, miten julkisuudessa ja tavallisten ihmisten puheissa on lisääntynyt puheenparsi, jossa haukutaan varkaaksi, siivellä eläjäksi tai loiseksi. Hän sanoi, että työttömälle ei anneta enää mitään arvoa.
Myös eduskunnassa puheet ovat koventuneet.
Näin joulun hengessä tarvitaan rauhaa myös puolueiden välillä. Hallitus ja oppositio voivat rakentaa tätä maata yhdessä. Repimällä ja toisia syyttelemällä emme pärjää.
Sama koskee myös ammattiyhdistysliikettä. Uudistuksia työmarkkinoilla on tehtävä. Jokainen joutuu varmasti luopumaan jostakin. Siksi pitäisi pyrkiä yhteiseen näkemykseen.
Onkohan yhteistyön vaatiminen kuitenkin tässä vaiheessa jo myöhäistä?
Miten saamme rakennettua tätä maata yhdessä, jos osapuolet kaivautuvat yhä syvemmälle poteroihinsa? Miten voisimme jälleen kunnioittaa ja arvostaa toinen toistamme lähtökohdista huolimatta?
Hyvät neuvot ovat nyt kalliit.
Jouni Ovaska
Kansanedustaja, kesk.