Alkon monopoliasema on ollut keskeinen osa suomalaista alkoholipolitiikkaa, vaikkakin keskustelua sen purkamisesta on käyty laajasti vuosien varrella. Suhtautuminen alkoholiin ei perinteisesti ole myöskään katsonut puoluerajoja, vaan mielipiteet ovat vaihdelleet puolueiden sisällä. Selkeästi alkoholin ”vapautusta” on vastustanut ainoastaan kristillisdemokraatit.
Petteri Orpon hallitus sopi hallitusneuvotteluissa, että ruokakaupoissa voidaan jatkossa myydä enintään kahdeksan prosenttisia käymisteitse (ei tislattuja) valmistettuja alkoholijuomia.
Lisäksi hallituskauden puoliväliriiheen mennessä tehdään enimmillään viinien myyntiä koskeva selvitys.
Asiantuntijalausuntojen mukaan hallituksen esitys on EU-oikeuden vastainen, koska se sisältää valmistustaparajoitteen. Asiantuntijat sanovat, ettei rajoitus ole oikeasuhtainen ja se tulee myöhemmin arvioitavaksi Euroopan unionin tuomioistuimessa.
Perussuomalaiset ja kokoomus ovat varmasti tiedostaneet, että asia viedään nopeasti oikeuteen ja ne ovat siksi olleet valmiita KD:n vaatimukseen valmistustaparajoitteesta. On kuitenkin perin outoa, että puolue, joka perinteisesti on korostanut yhteiskunnan perusarvoja ja perheitä suojelevia toimenpiteitä, on valmis tuomaan kauppoihin vahvemmat alkoholijuomat. Millä kristillisdemokraatit perustelevat kannattajilleen linjansa, joka johtaa lopulta Alkon aseman murenemiseen?
Alkoholilain muutokset eivät sinänsä ole radikaaleja mutta EU-vastaisuuden vuoksi suuren valiokunnan on arvioitava esityksen suhdetta EU-oikeuteen ja kuultava asiantuntijoita sekä tarvittaessa konsultoitava komissiota.
Jo tässä vaiheessa kansanedustajien on tiedostettava esitysten vaikutus Alkoon, duopoliimme (K- ja S-ketjut) ja ulkomaisiin toimijoihin.
On huvittavaa, että alkoholin saatavuutta helpotetaan juuri kristillisdemokraattien ollessa hallitusvastuussa. Kuka olisi uskonut, että KD:n istuessa hallituksessa, kaupoista saisi entistä vahvempia juomia?
Politiikan kummallisuuksia on mahdotonta ennustaa, mutta kenties KD onkin saanut vastapalveluksena jotain, mitä emme vielä tiedä.
Julkaistu Tamperelaisessa 22.5.2024