Julkaistu Tamperelaisessa Tampereen kaupunginvaltuusto aloitti nelivuotiskautensa maanantai-iltana. Jo ennen ensimmäistä kokousta ilmassa oli jännitteitä, kun valtuuston puheenjohtaja Ilmari Nurminen (sd.) ilmoitti haastattelussaan siistivänsä kokouksista ”vihapuheen ja rönsyilyn”.
Valtuutettu Veikko Vallin (ps.) vastasi Nurmisen aikeisiin välittömästi Tampereen kuntapolitiikka -ryhmässä: ”Mitä kummaa tämä Nurminen aikoo `siistiä´? Tampereen valtuustossa on aina puhuttu asiallisesti, vaikka ollaan oltu erimielisiä… Sanat haittamaahanmuutto, klaanit, jengit, segregaatio jne.. ovat jo usein liikaa vihervasemmistolle. Mutta tulevalla kaudella tulemme tarjoamaan heille ystävällistä siedätystä 10 valtuutetun voimin puheissamme. Kyllä totuuteenkin tottuu.”
Vanha sanonta sanoo, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Eli uskomuksen mukaan äänekkäin älähtäjä on usein itse syyllinen.
Nyt ei kuitenkaan haeta syyllisiä vaan yhteistä säveltä. Edellisellä vaalikaudella oli monesti havaittavissa, että eri puolueryhmittymät eivät edes halua ymmärtää toisiaan. Erityisesti tämä jako näkyi perussuomalaisten ja vihreiden/Vasemmistoliiton välillä.
Olemme epäonnistuneet, jos emme pysty keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Kyse on kuitenkin tavasta, jolla puhumme. Sen pitää olla toista kunnioittavaa.
Kaupunginvaltuusto on arvokas päätöksenteon areena. Se ei ole markkinapaikka, jossa toisten päälle huudellaan ja vähätellään. Valtuustoon päässeen on kyettävä joka tilanteessa säilyttämään malttinsa, perustelemaan kantansa ja katsomaan vastapuolta silmiin.
Kaupunginvaltuusto ei myöskään ole paikka, jossa valtuutettu joutuu pelkäämään, uskaltaako sanoa kantansa käsiteltävään asiaan.
Yksi toiveeni uudelle valtuuston puheenjohtajalle onkin, että keskustelut käydään kulloinkin käsittelyssä olevasta asiasta. Puheenjohtajan tehtävänä on johtaa puhetta ja varmistaa kokousten sujuva eteneminen.
Toivon, että jatkossa kaupunginvaltuustomme tunnetaan hyvistä ja monipuolisista keskusteluista, asiallisesta puhetyylistä ja avoimesta kulttuurista. Mitä vähemmän kokouksistamme leviää Youtube-pätkiä, sitä paremmin olemme onnistuneet.