Sosiaali- ja terveyspalveluista puhutaan usein hoitojonojen ja liian vähäisten resurssien näkökulmasta. On totta, että nämä ongelmat on ratkaistava. Samalla meidän on kuitenkin rohkeasti rakennettava sellaisia järjestelmiä ja kannustimia, jotka tukevat terveyttä ja elinvoimaa.
On muistettava ennaltaehkäisyn tärkeys. Järjestöillä ja muilla kolmannen sektorin palveluilla on merkittävä rooli siinä, miten ne saavat ihmisiä liikkeelle, toimimaan ja esimerkiksi kulttuurin pariin. Hyvä konsertti tai urheilutapahtuma tuottavat parhaimmillaan mielenterveyttä ja hyvinvointia suurille joukoille.
Mielen terveys on kaikkien yhteinen asia. Kuka tahansa meistä voi uupua tai mieli voi saada kolhuja yllättävien tapahtumien seurauksena. Emme kuitenkaan ole samanarvoisessa asemassa taustojemme ja lähtökohtiemme perusteella. Traumaattisen lapsuuden päihdeperheessä elänyt nuori ei kaipaa lausahduksia jokaisesta oman onnensa seppänä.
On fakta, että osa lapsista ja nuorista saa hyvät eväät elämään ja harjoitella keinoja kestää erilaisia elämän takaiskuja. Mutta kaikkien kohdalla näin ei ole. Siksi ennaltaehkäisevään työhön on panostettava niin lapsi- ja perhetyössä kuin mielenterveyspuolella.
Kannatan psykoterapeuttikoulutuksen muuttamista maksuttomaksi. Tarvitsemme lisää terapeutteja ja mielenterveyden ammattilaisia, mutta on pohdittava rehellisesti myös sitä, että tuottaako yhteiskuntamme uupumista ja mielenterveyden haasteita. Onko koulu ympäristönä tai opiskelu muuttunut liian kuormittavaksi? Miksi työuupuminen koskettaa yhä useampia?
Tarvitsemme osaamista ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitoon sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, jotta sitä voidaan käyttää sekä yksilöiden että yhteiskunnan parhaaksi päätöksenteossa.
Yhteisöllisyys lisää tutkitusti hyvinvointia. Kuitenkin yksinäisyys on viime vuosina lisääntynyt ja yhä useammat vanhukset ja nuoret kokevat yksinäisyyttä. Maailmalla on kokeiltu malleja, joissa opiskelijoille on tarjottu mahdollisuuksia asua lähellä vanhuksia joko vanhainkodeissa tai senioritaloissa. Näin vanhukset saavat iloa ja seuraa nuorista, ja nuoret kokemuksen siitä, että heidän läsnäolollaan on merkitystä.
Myös koulumummit ja -vaarit voivat tuoda iloa arkeen. Kannatan ennakkoluulotonta kokeilua tällaisissa järjestelyissä – yhteiskunnan on tuettava erilaisia keinoja tuoda ihmisiä yhteen ja hyvinvoinnin äärelle.