Hallituksen puoliväliriihi lähestyy. Siihen suunnataan edelleen sumussa. Rokotteita ei vieläkään ole riittävästi ja tautitilanne pahenee. Sen vuoksi myös talouskehityksen ennakointi on vaikeaa.
Vaikka koronatilanne onkin kääntänyt katseemme toisaalle, painiskelemme edelleen tuttujen ongelmien kanssa: väestö vanhenee, syntyvyys on liian alhaisella tasolla, julkinen velka paisuu ja työllisyysaste laahaa. Näihin haasteisiin on löydettävä ratkaisut, mutta urakkaa ei missään nimessä saada valmiiksi vielä tällä hallituskaudella.
Julkistalouden kroonisiin ongelmiin tarvitaan puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Mielestäni hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi on syytä muodostaa parlamentaarinen komitea, joka rakentaa jaetun tilannekuvan pohjalta vuosikymmenen loppuun ulottuvan suunnitelman julkisen talouden tervehdyttämiseksi.
Kuluvan vuosikymmenen tärkeimmät tavoitteet Suomen kansantaloudessa ovat TKI-toiminnan lisääminen, investointien edistäminen, tuottavuuden parantaminen ja työllisyysasteen nostaminen. Ne kytkeytyvät monilta osin yhteen. Tuottavuus kasvaa investoimalla tuotantokapasiteettiin. Toisaalta tuottavuuden kasvu edellyttää myös TKI-toiminnan lisäämistä. Investoinnit edellyttävät varmuutta osaavasta työvoimasta, mutta ovat samaan aikaan lupaus siitä, että työvoimalle on tarvetta tulevaisuudessa.
Koronapandemian kaltainen poikkeuksellinen kriisi pakottaa vahvoihin toimiin. Akuutissa tilanteessa avainkysymyksenä on se, miten voimme kohdentaa elvytystoimet siten, että ne palvelevat mahdollisimman tehokkaasti pitkällä tähtäimellä. Järkevintä olisi järjestelmällisesti panostaa TKI-toimintaan neljän prosentin BKT osuuden saavuttamiseksi. Jotta julkinen sektori voi investoida, tarvitaan kuitenkin selkeä näkymä julkisen sektorin vakauttamisesta.
Ensin kaikilla pitää olla yhteinen tilannekuva, jonka pohjalta lähdetään muodostamaan tulevaisuuden tavoitteita. Kriisistä on mahdollista nousta vain yhteistyöllä.