Vuodenvaihteeseen liittyy usein tapa tehdä hyviä lupauksia. Lupaamme liikkua enemmän, syödä vähemmän eineksiä, tavata enemmän läheisiä ja käydä töissä useammin pyörällä. Kun vuotta on kulunut useampi kuukausi, on arki taas vienyt mennessään ja lupauksista on vaikea pitää kiinni.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon elämän hidastamisesta. Entä jos hitaan elämän sijaan pyrkisimme kohtuulliseen elämään? Kohtuullisuutta olisi muun muassa se, että työt jakautuvat tasaisesti, niin että useammalla olisi töitä ja työmäärä olisi kohtuullinen kaikilla.
Kohtuullisuus liittyy vahvasti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos ihmisellä on sopivasti työtä ja vapaa-aikaa, hän jaksaa syödä enimmäkseen terveellisesti, liikkua sen verran että pysyy kunnossa ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Silloin läheiset ihmissuhteet säilyvät luottamuksellisina ja tuovat elämään merkityksellisyyden tunnetta.
Kohtuullista elämää viettävä ihminen jaksaa myös kierrättää pahvit, muovit ja viedä biojätteen eri paikkaan kuin sekajätteen. Kohtuullisen elämän keskellä ihminen jaksaa jääkaapin avatessaan pohtia, mitä ruokaa tekisi jo olemassa olevista aineksista ja vähentää tällaisilla valinnoilla hukkaan menevän ruoan määrää. Kun kaikkea on elämässä sopivasti, on voimavaroja tervehtiä naapuria ja työkaveria ja luoda siten myönteistä ilmapiiriä omiin lähiyhteisöihinsä.
Jos taas ihmisellä on liikaa työtä, muistettavaa ja huolehdittavia asioita, se kaikki pakkautuu hankalasti hallittavaksi mössöksi. Jos elämä täyttyy työstä ja kalenterin mukaan juoksemisesta, on helpompi vetää pipo syvälle päähän ja jättää tervehtimättä naapuria samalla kun joutuu kaatamaan kaikki jätteet sekajätteeseen.
Kohtuullinen elämä on jokaisen oma valinta, mutta se voisi olla myös työyhteisöjen yhteinen valinta. On helpompi vähentää ylitöitä, kun tietää kollegankin tekevän niin. Tällä hetkellä liian moni uupuu työkuormansa alle. Yksi työelämään liittyvistä vaaliteeseistäni on, että töitä on voitava tehdä kohtuullisissa määrin.
Julkaistu Aamulehdessä 27.3.2019