Ihmisten liikkumattomuus on vuosia tunnettu ongelma, jota harrastuspaikkojen sulkeminen entisestään vaikeuttaa. Pelkästään Tampereen kaupunkiseudulla liikkumattomuudesta johtuvat kansansairaudet maksavat vuodessa 310 miljoonaa euroa UKK-instituutin laskelmien mukaan.
Samanaikaisesti ihmisten liikkumattomuudesta johtuvien kustannusten kasvaessa kolmannen sektorin toimijat kärvistelevät rahoitusvaikeuksissa. Taustalla vaikuttaa pandemiatilanne, mutta myös rakenteellinen ongelma eli tukien kytkeytyminen veikkausvoittovaroihin.
Liikkumattomuus ja kolmannen sektorin toimijoiden talousvaikeuksien ratkaiseminen voidaan kuitenkin liittää yhteen. Kolmannen sektorin toimijat voisivat nykyistä laajemmassa mittakaavassa ottaa hoidettavakseen ihmisten liikuttamisen terveysliikunnan näkökulmasta.
Urheiluseuroilla ja muilla kolmannen sektorin toimijoilla on erittäin paljon monipuolista osaamista sekä valmiit rakenteet, jotka mahdollistavat ketterän toiminnan. Koronaepidemian aikaan ohjatun liikunnan järjestäminen voisi painottua ulkoliikuntaan ja terveysturvallisuudesta huolehdittaisiin pienillä ryhmäkoilla. Järjestetystä toiminnasta luonnollisesti maksettaisiin, mutta mahdollisimman kevyellä sääntelyllä ja liikutettuja ihmisiä vastaan.
Erityisen suurta huolta kannan kuitenkin vanhemmasta väestöstä, jolle kohdentuvan ohjatun liikunnan järjestäjiä on vähän, toiminnan painottuessa korostetusti sisäliikuntaan. Tehokkain liikuntamuoto tässä väestöryhmässä olisi kuitenkin matalatehoinen aerobinen liikunta. Vanhemman väestön liikuttamisen käynnistämisessä ei siten tarvita isoja yksittäisiä investointeja infrastruktuuriin tai liikuntatiloihin, vaan ratkaisussa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia tiloja ja lähiluontoa.
Kolmas sektori voisi ottaa erityisen suuren roolin juuri vanhemmalle väestölle tuotettujen liikuntapalveluiden järjestämisestä. Rahoitus turvattaisiin ketterällä, kevyen sääntelyn mallilla ja toimijat järjestäisivät esimerkiksi kerran viikossa kuntoliikuntaa hyödyntäen olemassa olevaa valmennus- ja ohjausosaamista. Liikuntamuotoina voisi olla tasoryhmittäin järjestetyt sauvakävelyt, kuntosuunnistukset ja hiihto.
Yksi viikoittain järjestetty ohjattu liikuntatapahtuma motivoi liikkumaan myös muina päivinä. Ohjattu liikunta on mukavaa yhdessä tekemistä, joka vahvistaa sosiaalisia suhteista ja edistää liikunnan kanssa henkistä vireyttä.
Kevyen sääntelyn mallissa rahoitusperusteena olisi liikutettujen ihmisten määrä, esimerkiksi euro per henkilö per kerta. Palvelun tuottaminen olisi tällä tapaa äärimmäisen yksinkertaista ja helppoa järjestää, eikä kustannukset nousisi liian suuriksi. Samalla kolmannen sektorin toimijoille mahdollistettaisiin hankalassa taloustilanteessa uusi varainkeruunmalli.
Tätä toimintatapaa olisi mahdollista pilotoida ketterästi ja nopealla aikataululla kuntatasoisesti Pirkanmaalla. Tärkein etu tässä mallissa olisi kevyt kynnys ja matala byrokratia, suunnitelmien ja vaativien hakemusten sijaan. Mukaan voisivat siis tulla matalammalla kynnyksellä kokoon katsomatta kaikki kolmannen sektorin toimijat, urheiluseurojen ohella esimerkiksi metsästysseurat ja kyläyhdistykset.
Julkaistu Aamulehdessä 1.2.2021