Blogikirjoitus 5.7.2020 Uusi Suomi
Helsingin Sanomat uutisoi tänään ansiokkaasti monen siivousyrityksen karmivista oloista, joissa työntekijöitä riistetään, palkkoja jätetään maksamatta, heitä uhkaillaan ja kiristetään. Pahimmillaan voidaan puhua ihmiskaupasta, joka on laajaa ja systemaattista. Uhrien haavoittuvaa asemaa käytetään hyväksi.
Uutinen toi esiin vakavia ongelmia, joihin on puututtava.
Tarvitaan kauaskantoisia ja voimakkaita toimia työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa olevien puolesta.
Valvontaviranomaisten keinoja puuttua ongelmiin on vahvistettava. Samoin on tehtävä sanktioiden osalta. Myös poliisin resursseja on lisättävä.
Tällä hetkellä ilmoituksia ei oteta aina vakavasti, tapauksia jätetään tutkimatta ja uhria pompotellaan luukulta toiselle. Kuulostaa suomalaiselta byrokraattiselta yhteiskunnalta.
Ammattiliitot tekevät työehtojen ja -olojen eteen tärkeää työtä, mutta pelkästään heidän panoksensa ei riitä. Lainsäätäjän on kyettävä hoitamaan ongelma yhdessä eri toimijoiden kanssa. Suomessa oikeusturvan pitää koskettaa kaikkia, kuuluipa liittoon tai ei.
Toivon, että yrityksissä ja kunnissa herätään ongelmaan. Meidän on päivitettävä käytännöt, miten väärinkäytöksiin voidaan puuttua julkisissa hankinnoissa. Myös kotikuntiemme sopimukset on tarkastettava ja käännettävä jokainen kivi epäkohtien korjaamiseksi.
Toivon, että jokainen meistä kiinnittää huomiota, keneltä palveluita ostaa. Meillä pitäisi olla kulttuuri, jossa tukipalveluita suorittavat henkilöt ovat osa työpaikkaa eivätkä vain osa liian pitkää alihankintaketjua.
Suomalaisessa työelämässä pitäisi olla itsestään selvää, että työntekijät uskaltavat puhua väärinkäytöksistä.