Metsä on meille suomalaisille tärkeä paikka. Sen merkitys on avautunut aivan uudella tavalla kuluneen kevään aikana, kun lähiluonto on tarjonnut käytännössä ainoan mahdollisen paikan arjen ympäristöstä irtautumiseen.
Suomen luonnonsuojeluliiton Valkeakosken yhdistyksen puheenjohtaja Markku Heritty otti taannoin tämän lehden sivuilla kantaa naapurien kuulemisen puolesta metsähakkuissa. Itse en yhdy kirjoittajan vaateisiin metsähakkuiden saattamisesta naapurikuulemisten alaisuuteen ja julkisesti tiedotettavaksi toimeksi. En myöskään kannusta allekirjoittamaan aiheesta käynnissä olevaa adressia.
Metsäteollisuus on muodostanut Suomen kansantalouden kulmakiven likipitäen läpi historian ja yhä nykyiselläänkin, merkittävä osa viennistämme rakentuu metsäteollisuuden tuotteille. Metsäteollisuus luo työtä ja turvaa tulevaisuuttamme hyvinvointiyhteiskuntana. Puu itsessään on uusiutuva luonnonvara, jonka kiertoaika on eteläisessä Suomessa kuudestakymmenestä kahdeksaankymmeneen vuotta.
Kestävää metsänhoitoa tarvitaan myös tulevaisuudessa, eikä naapurikuulemisten käyttöönotto edistä mielestäni tätä kehitystä millään tavalla. Päinvastoin, pahimmillaan tämä johtaisi tilanteeseen, jossa kestävä metsätalous estettäisiin valitusten tehtailulla. Enkä usko, että täten suojelun kohteeksi päätyisi välttämättä myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät kohteet, vaan rajoitukset saattaisivat nimenomaisesti johtaa aivan tavallisten talousmetsien hakkuukieltoihin.
Ehdotuksen mukaisen toimintamallin käyttöönotto voi johtaa pahimmillaan myös eri osapuolten välisen erimielisyyden kasvuun. On nimittäin ihan ymmärrettävää, että maanomistaja haluaa päättää itse siitä, mitä omaisuudellaan tekee. Toisaalta on tärkeää muistaa, että metsä on eräs tärkeimmistä suomalaisten sijoituskohteista ja sijoitukselle on luonnollista odottaa tuottoa.
Näiden lähtökohtien pohjalta uskon itse siihen, että parhaat tulokset luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi saadaan eri osapuolten yhteistyöllä, jonka lähtökohtana on osapuolten vapaaehtoisuus. Hyvänä esimerkkinä tästä on METSO-ohjelma, jossa maanomistajien vapaaehtoisuuden pohjalta tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys Etelä-Suomessa. Erityisen hyvänä piirteenä ohjelmassa on se, että maanomistajille maksetaan metsän suojelusta korvaus puuston arvon perusteella, eli suojeluun on myös taloudellinen kannuste.
Ohjelman myötä saavutetut tulokset ovat olleet hyviä. Kannustankin kaikkia lähimetsien tulevaisuudesta kiinnostuneita tutustumaan ohjelmaan ja vinkkaamaan siitä maanomistajalle. Yhteistyön pohjalta on tässäkin tilanteessa paras ponnistaa. Kun molemmat osapuolet jakavat näkemyksen suojelun tarpeesta, suojelun piiriin kertyy luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytönkin kannalta tärkeimmät kohteet ja muut metsät pysyvät kestävän ja luonnonmukaisen kierron piirissä.
Mielipidekirjoitus Valkeakosken sanomissa, julkaistu 28.7.2020